Räsymattoa verhona

Jos mahdollista, olisi verhovalinta poikien huoneeseen ollut täydellinen, jos Marimekon Räsymattoa olisi saanut musta-puna-valkoisena tämän musta-kelta-valkoisen sijasta. Toisaalta, huoneessa on ripaus keltaista muutenkin, joten menköön nyt. Tärkein kriteeri kuitenkin oli, että kangas on selkeä eikä liian levoton. Bo Boo oli tietty ensimmäinen liikkeen tarjoama vaihtoehto mutta jotenkin vähän liian "vauvamainen" jo tämän ikäisten poikien huoneeseen.

Tähän aikaan vuodesta ei näköjään ole tarpeeksi valoisaa päivälläkään, joten ilman salamaa en saanut tämänkään laatuista kuvaa. Pahoittelen siis surkeahkoa laatua.


Pöytä näkyykin olevan kivasti täynnä legoja näin joulun jälkeen.. Niitä nimittäin tuli ihan kiitettävästi, pari tuommoista isoakin pakettia per poitsu.

Maasta se pienikin ponnistaa..

Perjantaina 3.12.2010 klo 15.16 minusta tuli pikkuisen tytön äiti.

Painoa vauvalla oli 2600g ja pituutta 45cm.

Vauva, joka on tehty ihanuustiivisteestä. <3

Rakkausarpia

Ikuisesti inspiraatiota antava ystäväni Soile sai minut toteuttamaan seuraavankin urakan. Maalasin siis ruokailuhuoneeseemme taulun canvaspohjalle akryylivärein. Kyseessä ei todellakaan ole mikään taidepläjäys, koska olen surkea kaikenmaailman maalaamisissa ja piirtämisissä. Tarkoitukseni oli jäljitellä kahta Sami Korkiakosken teosta: Vasen nimetön ja Pää täynnä rakkautta

Lopputulos on nyt sitten (ja hetken pysyykin) seinällä ja näyttää tältä:



Teoksen nimihän voisi olla näin loppuraskaudesta johtuen "Turvonnut vasen nimetön" tai "Rakkausarpia". :P

Tamburiini

Päätin sitten ottaa riskin ja kokeilla miten meidän perheen ja pöytäliinan yhteiselo sujuisi. Ystäväni oli pistäytynyt Marimekossa ja kuullessani häneltä jonkinmoisesta alesta, oli aivan pakko suunnata sinne itsekin. Päädyin testaamaan pöydällä Tamburiini-kuosia vaikka epäilinkin, että vaaleapohjainen väritys koituu liinan kohtaloksi ensimmäisenä päivänä. Ei sentään. Ainakaan vielä. :P



Varasin myös itselleni 2,5 metriä Sydänpitsi-kangasta, oli joku spesiaalierä, jota ei saa edes tilaamalla. Laitan kuvia siitäkin, kun noudan kankaan.

Ja kun kameran kanssa heiluin (on muuten melko pimeätä kuvata ihan näin aamupäivälläkin!), niin laitettakoon vielä yksi kuva olohuoneestakin.

Misun punkka

Monen kuukauden suunnittelun (saamattomuuden) jälkeen Pikkumisun sänky sai uuden värin pintaansa ja sänky on patjaa vaille valmis vastaanottamaan uuden nukkujan. Ostin sängyn jo ennen raskauden suunnittelua Ekotorilta hintaan kahdeksan euroa. Se oli silloin valkoinen ja kolhuinen. Pintaansa se sai kiiltävän mustaa Helmi-kalustemaalia.



Pallukat maalasin värein valkoinen-musta-hento vaaleanpunainen. Oikein herkulliselta näyttää. :) Pussilakanan ompeli ystäväni Marimekon kankaasta, jonka nimeä en kuollaksenikaan nyt muista. Kiitokset Soilelle. <3



Aloitan huomenna äitiysloman ja se tarkoittanee vissiin sitä, ettei vauvan tuloon ole enää montaa kuukautta. :D Jännä nähdä, millainen tuhnukka sieltä sitten saapuu. <3

Poikain huone

Jaahas, poitsujen huone alkaa olla melkein valmis pikku viimeistelyjä lukuunottamatta, enkä malta olla laittamatta kuvia tänne. Huoneen toinen omistaja, Legoinsinööri Jose, oli kasaamassa kuvaushetkellä noin tuhannetta legohärveliä, joten joissakin kuvissa saattaa vilahtaa legoläjiä ja mahdollisesti itse rakentajakin. :)

Ensimmäisessä kuvassa näkymä ovelta. Verhot pitäisi vielä hommata, mielellään jotkut musta/puna/valkosävytteiset, nuo limet eivät oikein enää sinne istu.

Tuo musta pöytä on Jonin "koulupöytä", siihen pitäisi hommata vielä kirjoitusalusta sekä jotain kynäpurkkeja tarvikkeineen. Tuolikin siihen on tulossa. :D

Sänky oli ennen männynvärinen, sen sudin valkoiseksi nyt inspiraation iskiessä. Ällötti oikein katsella sitä entisenlaisena ja vaikka maalaamisessa työtä olikin, olen oikein tyytyväinen, että siihen ryhdyin. :)

Pönttö

Pientä blogihiljaisuutta on ollut havaittavissa täältä meiltä päin; tuntuu ettei muka mitään ehdi eikä ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa. Syksyn muuttuessa pikkuhiljaa talveksi poikien huonetta restauroidessani heräsin siihen todellisuuteen, että jos aion maalata pönttöuunin, on se tehtävä ennen aktiivisempaa lämmityskautta.

Tuumasta toimeen siis, hiomapaperia kätöseen ja pohjavalmistelujen jälkeen maalia pintaan. Avot, pönttö ei olekaan enää mikään rumilus vaan melko edustava ilmestys ikäisekseen. Vai mitäs sanotte?


Tässä vielä kuva lämmönlähteestämme ennen kasvojenkohotusta.




Jospa tässä taas aktivoituisi bloggailemaan, luvassa lähipäivinä ainakin kuvia poikien huoneen muutoksesta. :)

Pienempi mussukkani

Päätin, että Jose saa olla tässä kotosalla vielä muutaman kuukauden, enkä vie häntä enää päiväkotiin, jossa vietti päivät ollessani vielä töissä. Toisaalta, tuohon paikkaan meillä ei sinällään oikeutta olekaan nyt, koska vuorohoitoon ei ole subjektiivista oikeutta. Itse olen sairauslomalla äitiysloman alkuun saakka tuon reistailevan selkäni takia.

Mikäs tässä, saapahan Jose vähän "äiti-aikaa" ja kuitenkin käy seurakunnan päiväkerhossa muutaman tunnin tiistaisin ja torstaisin. Lokakuusta on haettu paikkaa lähempään päiväkotiin, joka olisi Jonin koulumatkan varrella. Tarkoitus siis, että Jose kävisi siellä pari-kolme kertaa viikossa Jonin koulupäivän ajan. Saanpahan sitten vauvan tultua vaikka nukkua jokusen tunnin, jos väsymystä on. Ja onhan Josekin jo viisi, joten kaverinkaipuu iskee kyllä, jos liikaa samoja nurkkia pelkästän äidin kanssa katselee.

Aamulla ollaan menty isoveljeä saattamaan kouluun ja iltapäivällä sitten vastaan. Josella tuo odottelu koulun pihassa sujuu joutuisasti, jonka kuvasta varmaan voi päätellä. :D

Suuri päivä

Tänään oli suuri päivä. Ensimmäinen lapseni aloitti koulutiensä. Ollaan ihan uuden asian edessä, äiti ja poika.


Pikaisen luokkaan vilkaisun jälkeen meidät aikuiset ajettiin pois ja tuoreet ekaluokkalaiset jätettiin tutustumaan uusiin asioihin. Kun menin Jonia vastaan koulupäivän jälkeen, oli keltanokka jo kävelemässä vastaan. Äidin pieni, suuressa maailmassa. :')

Jännä nähdä millainen tästä syksystä muodostuu. :)

Keittiöhommia

Touhuilin tuossa "joutessani" keittiössä. Nyt vannoin, et hetken aikaa yritän olla vaan, enkä aloita mitään uudistuksia. Sen verran tässä on oppinut itseään tuntemaan, että aloitan näköjään seuraavan huoneen, kun edellinen on vielä kesken. Kun ei vaan malta odottaa. Eteisen muutoksen loppusuora häämöttää, väliovi pitäisi maalata vielä kertaalleen ja laittaa ovenkahva paikalleen. On varmaan liian kiire, eikä enää yhtään kiinnostakaan. :D

Joka tapauksessa, keittiössä tein sellaista pikku duunia, että yksi seinä vaihtoi väriä grafiitinharmaaseen (on muuten herrrrrrkullinen väri), ikkunan edessä olevan pöytätason hioin ja kuultolakkasin valkoiseksi (ei maalatusta erotu - en omasta mielestäni saanut tasaiseksi, niin vedin sitten jokusen kerroksen :P) ja välitilan laatta vaihtoi väriään kiiltävän mustaksi.

Muuta en voi sanoa, kuin että: "Me like." (Vihdoinkin.)

Eteisen muutos

Alusta asti minua on häirinnyt se ensivaikutelma, jonka kodistamme saa, kun meille saapuu. Tuttuun tapaan ulkoeteinen oli mäntyvoittoinen, kuten koko talo oli, silloin kun tähän muutettiin.

Jonkun auringonpistoksen saaneena (pahimmilla helteillä :D ) sain puuskan uudistaa tuon mökkimäisen näkymän toisenlaiseksi. Paneelit saivat jäädä mutta pensseli ja tela viuhuivat tuttuun tapaan. Maalarin valkolakalla eteisen ilme raikastui roimasti. :)

Eteinen nyt:


Ikkunan viereen voisi laittaa jotain, kun vain keksisin, mitä..

Tässä vielä eteinen ennen muutosta:


Miltäs näyttää? :)

Taikamyllyä..

Ihastuin Houttenin blogista bongaamaani Marimekon Taikamylly- kappaan ja hurautin meille ruokailuhuoneeseen ja keittiöön kapan samaisesta kankaasta. Ihanan retro mutta sopivan simppeli ja mikä tärkeintä: musta-valkoinen. Nyt on ihan selkeä musta-buumi iskemässä sisustuksessa täällä..

Keittiöstä ette saa vielä kuvaa, pitäisi sen pikku muutoksista kirjoittaa ja laittaa kuvia ihan erikseen. :)

WC:n raikastus

Alakerran WC sai budjetin osalta katsottuna pienimuotoisen kasvojenkohotuksen, ulkonäkö sen sijaan koheni potenssiin tsiljoona.

Kuvissa WC ennen:

Seinässä puukuvioinen "korea-paneeli", lattiassa kellertävä muovimatto.


Tässäpä WC nyt:

Peili heijastaa hassusti, taulut ovat päätyseinällä. Seinät maalattu ja lattiassa uusi, musta laatta.


Budjetti alle satkun, miltäs näyttää?

Juhannusta..

Tämän juhannuksen kunniaksi meillä maalataan, tehdään kotiin pikku muutoksia, ommellaan uusia verhoja ja ihan kaikkea, mitä Marin äkillinen pesänrakennusvietti vaatii. Voi Toni-parka, tässä kun meinaa tulla hulluksi jo itsekin, kun koko ajan huomaa jonkun "vaativan" restaurointia. Varmaan mukava katsoa, kun joka huoneessa on emännällä joku projekti meneillään ja uusia suunnitelmia pulppuaa.

Luullakseni olen siis siirtynyt alkuraskauden angsteista keskiraskauden pesänrakennuspakkomielteeseen, siltä tämä tuntuu. Luvassa kuvia keittiön ja ruokailuhuoneen uusista verhoista, alakerran vessaremontista jne.

Nyt hetkellinen hengähdystauko ja anoppilaan mokkapalakahville, nams!
Hyvät Jussit kaikille! <3

Söpö

Perheen miespuolisten henkilöiden riemuksi meille saapui tällä viikolla uusi perheenjäsen: Söpö. Söpö on risteytyskani, ei enää aivan poikanen ja nähdäkseni kotiutunut meille oikein kivasti. Itse vähän arastelin kanin ottamista; lisäännymmehän muutenkin loppuvuodesta, enkä halua itselleni ylimääräistä hommaa mutta luulen, ettei minun aivan kamalasti tarvitse Söpöstä huolehtia.



Joni etenkin on aivan myyty. <3 Kapsahti seuraavana aamuna kaulaani ja henkäisi: "Äiti, kiitos tuosta kanista!" Pakko oli sanoa, että ole hyvä vaan mutta idea taisi olla enemmänkin Tonin. :D Joni käy pihalta voikukan lehtiä oma-aloitteisesti ja olisi KOKO AJAN Söpön lähettyvillä. Hellyttävää.

Onneksemme Söpö ei ole kovinkaan arkaa sorttia, koska kolme poikalasta silitysvimmoineen saattaisi aiheuttaa herkemmälle pupulle slaagin. Yritin heille selittää, että miettikää kuinka isoja olette ja miten uhkaavalta voi tuntua, kun joka puolelta lähestyy innokas silittäjä. Noh, Söpö uskaltautuu kopistaan ulos myös poikien läsnäollessa joten ei näytä mikään arka tyttö olevan. :)

Meille tulee..

Aletaan olla jo niillä viikoilla, että uskallan laittaa tämän iloisen perhetapahtuman julkiseksi tännekin. Joulukuussa perhekokomme siis kasvaa yhdellä - meille tulee vauva. Alkuviikot on jännitetty, edellinen yritelmä kun meni vähän penkin alle mutta nyt kun on nähty tulokas jo pariin otteeseen ultrassa, on pakko antaa itsensä vähän hengähtää. Toivotaan, että kaikki menee nyt loppuun asti hyvin. :)

Pilkullisia poikia

Maalis-huhtikuun vaihde menee näköjään meillä pilkkuillessa - vesirokossa. Sinällään hyvä, että tulee käytyä tuo läpi tässä vaiheessa, Josella tauti meni ainakin melko iisisti ohi. Josellahan tauti alkoi "sopivasti" Jonin synttäreillä, muutaman päivän piti korkeaa kuumetta ja sitten tehtiinkin jo pilkkuhavaintoja. Onneksi synttärit saatiin juhlittua, koska kaverisynttärit olivat lauantai-iltapäivänä ja illalla vasta yhdistin Josen kuumeet ja päänsäryt vesirokkoon.

Joni posket pullollaan puhaltamassa kynttilöitä Bakugan-kakusta. :)

Jonilla ensimmäinen rokkorakkula löytyi eilen, melkein kaksi viikkoa myöhemmin. Onneksi on pitkä viikonloppu, eli ensi viikolle tulee varmaan vain muutama päivä poissaoloa eskarista ja mutkallisia hoitojärjestelyjä. Yritän nimittäin, ettei minun tarvitsisi olla pois töistä, koska olin Josen takia poissa koko toissaviikon.

Muuten onkin tulossa rauhallinen viikonloppu, pojat lähtevät tänään isälleen eikä Jimikään ole meillä. Nyt voikin hieman hengähtää, ensi viikonloppuna on juuri sitä mölyä mökissä kun kotona on täysimiehitys. Lupailin pojille jo lauantaille HopLop-reissua Kuopioon, menisipähän edes osa viikonlopusta taistelematta. Pojilla on nimittäin ärsyttävä kausi päällä, koko ajan kaksi liittoutuu yhtä vastaan ja tämä yksi tulee itkemään etteivät toiset leiki hänen kanssaan. *huoh* Miljoona kertaa on puhuttu, että yhdessä pitää leikkiä mutta vissiin tämä ikäsidonnainen juttu on vaan läpikäytävä.

Taidankin alkaa tässä valjastaa lapsityövoimaa ulkohommiin herkkupalkalla. :D Pieni halkopinon jäänne pitäisi siirtää hangelta puukatokseen, saavatpahan pojatkin osallistua kotitöihin.

Makuuhuone

Ja sitten muutama otos meidän makkarista.. Sain eilen iiiiiihanat Lumimarja-pussilakanat, nyt ei siis raaski pedata sänkyä koko matkalta. :D

Slurps.. Tuo pussilakanan väri oli huomattavasti parempi luonnossa, kuin netistä katsottuna.

Makkarin yksi seinä on vielä hieman keskeneräinen, väri tummanharmaa. Makkariin tulee myös valkoiset laskarit peittämään nuo pimennyskaihtimet. Mulla kun pitää olla todella pimeätä makkarissa, enkä millään usko että valkoiset pimentävät verhot voisivat toimia yksinään. Siksi tällainen "piilotuspatentti" tulossa. :D

Oviaukosta näkyy rappukäytävä, josta mennään alakertaan.

Yläkerran WC nyt

Tältä WC näyttää muutoksen jälkeen. Huone on hankalan muotoinen kuvata, ovesta sisään astuttaessa jää vasemmalle kädelle lavuaari. Puutaso olisi tarkoitus hioa ja käsitellä vaikka sitten pähkinänruskeaksi, minä kun en tuolle lakatulle männylle tms. oikein syty.

Yläkerran WC

Yläkerran WC näytti tältä ennen kasvojenkohotusta. Tämäkin kohde ehostettiin muutaman kympin budjetilla mieluisemmaksi.

Keittiö ennen

Tältä näytti keittiömme, kun taloon muutettiin. Inhosin suuresti noita kaappeja ja olisin halunnut räjäyttää koko keittiön uusiksi mutta nyt itse asiassa pidän niistä, ne sopivat talon henkeen. Pienellä muutoksella niistäkin saatiin siis mieleiset. :)


Huomioikaa myös lattia; minä en voinut tuota muovimattoa sietää.

Keittiö

Rupesin kuvailemaan kotia aurinkoisen päivän innoittamana, tässäpä siis kurkistus keittiöömme..






Keittiön ilmettä muutettiin todella pienellä budjetilla, vähän maalia kaappien ovenkahvoihin, maalia välitilan kaakeleihin ja laminaatti lattiaan.
Laitankin seuraavaan postaukseen muutaman kuvan keittiöstä, kun tähän muutettiin. :)

Resurrection

Huhhuh, tulipas vetäistyä rankin tauti mies(nais)muistiin. Minun piti olla poikien kanssa kotimiehenä eilen, koska ystävämme Ykä a.k.a oksennustauti yllätti pojat viikonloppuna. Jälkikäteen ajateltuna pojat pääsivät onneksi helpolla, minä sitten en niinkään.

Eilinen päivä tuli kuljettua ainoastaan sängyn ja vessan väliä noin kymmenen tunnin ajan, vartin välein. En muista milloin olisi tauti ollut noin rajuna päällä, vissiin on sitä norovirusta sitten.

Pojillahan oli tietty kissanpäivät, itse saivat ottaa aamupalansa ja tehdä kaiken muunkin. Alkuillasta vähän toipuessani jälki oli kyllä sen näköistäkin.. Siinä vaiheessa kun ei olla vahtimassa, eivät aivotukset ole välttämättä ihan järkevimmästä päästä mutta pienillä vaurioilla päästiin.

Sotkua löytyy mutta aletaan sitä selvitellä pikkuhiljaa tässä voinnin parantuessa..

Kukkia oli pitänyt nyppiä..


Voih, kukahan nuo kaikki laittaa paikalleen..


Hei, jos jotain positiivista keksitään, niin nyt on ainakin hoikka olo. :D Enkä malta odottaa sitä energiapuskaa, mikä iskee, kun voimat ovat palautuneet. :)

Ski-Doo

Huh, tuli tänään vedettyä sellainen treeni, ettei ihan äsken. Homma käsitti siis pari tuntia kyykkyliikkeitä vaimennetulla alastulolla, tasapainoharjoittelua sekä järjetöntä jäkitystä.

Käytiin siis kelkkailemassa Tonin kanssa. Reitti oli niin nyppyläisessä kunnossa, että kyydissä istuessa sai ihan oikeasti tehdä töitä pysyäkseen kyydissä. Matkaa taisi tulla yhteensä sellaiset reilu 40 kilsaa. Olen vasta tutustumassa tähän harrastukseen ja olisi ollut tosi kiva nähdä myös hyvinhoidettu reitti, tuossa kun piti lähinnä keskittyä siihen, etten tippunut kyydistä.

Sain tosin välillä levätäkin, eli ajaa itse. Homma oli heti tukevampaa, ei siitä kuskinpukilta niin pompattu. Yhden hengen "pätkäkelkka" ei ole ehkä paras kampe matkata kaksin - ei ole mitään mistä pitää kiinni ja istumatilaa on ehkä 1 ½:lle persukselle. :D

Tulihan sitä sitten rohkaistuttua ja etsittyä reitin reunalta tasaisempaa kohtaa. Näin kävi. :P

Ymmärsin siis kertaheitolla reitin varrella olevat kyltit: "Pysy reitillä".
Ehkä sitten ensi kerralla. :D

Niin ne vaan kasvaa..

Tällä viikolla tuli sitten laput kotiin Jonin kouluunilmoittamisesta. Niin se vaan aika menee ja äidin esikoinen lähtee syksyllä kouluun. :') Yksi suuri askel ja elämänmuutos meidän perheeseen on siis tulossa. Onhan tuo poika kasvanut huimasti ja reipastunutkin. Seitsemän vuoden ikä tulee täyteen reilun kuukauden päästä. PieniSuuri mies.. Välillä niin isoa ja vastuullista että, välillä taas väännetään kättä aivan älyttömistä jutuista. Luinkin, että yksi uhmavaihe ajoittuu juuri tähän ikään ja on se huomattukin. "Miksi aikuiset saavat tehdä sitä ja tätä?" ja "Te ette määrää minua!"- keskustelut ovat arkipäivää meillä.

En vain ymmärrä mihin aika menee, itse en vanhene ollenkaan ja esikoinen menee jo kouluun. :D

Hampaidenvaihtoa :D