Jouluisia kuvia meiltä

★
 Oikein lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille!!

                                                                  ★

 

Pikku-Neiti 1v

Murmeli täytti eilen vuoden. Mihin aika katoaa? :-o

 

Meillä asustaa tätä nykyä ihana, omapäinen ja vilkas tyttölapsi. Mitään ujoa hissukkaa Nevestä ei varmaan koskaan tule, siitä pitää kolmen isoveljen kööri huolen. :D

Itsenäisyyspäiväjuhlilla

Varkauden eskarilaisille oli järjestetty liikuntatalolle perjantaina "itsenäisyyspäivän vastaanotto". Alussa tietty käteltiin kaupunginjohtaja, syötiin vähän mokkapaloja ja lopuksi remuttiin Kengurumeiningin tahtiin. Juhlava pukeutuminen oli toki must.

Pimp my vitriini

Välillä sitä miettii, että eikö tässä osaa yhtään keskittyä olennaiseen.. Paikat huiskin haiskin ("Niin paljon mä oon turhaan siivonnut") ja minä innostun ottamaan telan käteen. Noh, kaikkihan lähti siis siitä, kun isukki toi meille vitriinin, joka oli väärän värinen. Ja kuten on todettu, kaiken voi maalata. Nyt vitriini on paikallaan ja enää pitäisi löytää jotain sisään laitettavaa. Less is more, mutta ihan tyhjä vitriini on jo vähän sillä rajalla.. :D

Isänpäivää ja pieni hyllydilemma

Isänpäivät tuli juhlittua ja meidän isäntä lähti ajelemaan kohti opiskelupaikkansa asuntolaa. Enää kaksi viikkoa, puuh. Tekaisin kakun, jossa välissä perinteistä mansikkaa, banaania ja kermavaahtoa. Sisäinen kondiittorini (kaikkee sisäistä mustakin löytyy) innostui ja yritin opetella pursottelemaan jollain Tokmannin tyllasarjalla. Hienompi tuli, kuin veitsellä levitetystä, jota tähän asti olen harrastanut. Leivontasuklaallakin hieman kikkailin, jotta isi tietää olevansa rakas. <3

Kun isi oli ulkona ihmettelemässä mihin mun kauppakassin parkkivalot ovat hävinneet, asensin keittiöön hyllyä. Toni toi Ikeasta Ekby Gällö-hyllyjä kaksin kappalein, valkeilla hyllylevyillä sekä jollain tammisilla. Koivuiset tilasin, mutta tammiset olivat olleet ainoat puunsävyiset paikalla. Viimeksi itse hyllykannakkeet olivat loppu.

Hitto, kun mä olen vähän allerginen tuolle tammelle. :-/ Koivu tai joku vaalea puu on oikeastaan ainoa, jota voin sietää, kiitos entisten pyökki- ja kirsikkakalusteiden. Laitanpa tässä siis kuvat molemmista, ja vapaasti saa kommentoida. Valkoiset hyllyt ovat tällä hetkellä kiinni ja luulen, että niin jääkin.. Tammi varmaan olisi paremman näköinen raikasta valkeaa seinää vasten, vai mitä? Kuvassa tammi näyttää aivan eri väriseltä, piru vie, kun sisäinen valokuvaajani ei ole vielä ilmoittautunut!

Ystävät

 Mikään ei piristä päivää paremmin, kuin pari tuntia muutaman hyvän ystävän seurassa. Ja koska mä olen kotona "vapaalla" vauvan kanssa, mullahan ei oo muuta kuin aikaa leivoskella kaikenlaista. ;) (Tosiasiassa meillä on ollut hiton rankka viikko eskarilaisen uhman kanssa, sekä Söpö-pupumme kuolema aiheutti surua myöskin. Se, että Toni on kolmensadan kilometrin päässä opiskelemassa, ei ainakaan helpota asiaa. Enää kaksi viikkoa jäljellä etä-Tonia, sinne kestetään vaikka pää kainalossa. :D )



Eli siis pointti oli (lörpöttelemään kun taas rupesin): ystäviä jos onnistuu saamaan kylään, täytyy leipoa näin joulun lähestyessä tietty joulutorttuja sekä ystävällisiä leivonnaisia vadelmasydämellä. Omalla herkkupäivällänihän ei ollut osuutta asiaan. :P *nams*

Happy Halloween

Josen eskarissa sekä Jonin luokassa juhlitaan huomenna Halloweenia. Josella vissiin vähän pidemmän kaavan mukaan, koska enkkueskarissa on ja siellä eletään läpi Thanksgivingit sun muut. Puvut piti siis hommata, Joni halusi "yllättäen" olla ninja ja Jose vampyyri. Äsken saatiin asusteet kuosiin huomista varten, tässä muutama kuvatus. :)

Posti toi ihanuuksia

Käytiin tuossa Neven kanssa postista hakemassa pari saapunutta lähetystä. Josko huomenissa asenneltaisiin vähän.. Mä tiedän, että tulen hulluksi tuon Garlandin asettelussa kun haluan, että se on symmetrisen muttei liian asetellun näköinen. :D

Haaste - 5 asiaa

Sain ihanasta Onnenomenia-blogista haasteen muodossa viisi sanaa..

1. Koti
Olen vasta lähiaikoina alkanut ymmärtää, miten onnekas olen, kun saamme asua tässä. Piha on mukavan kokoinen, talo on ihan kivan kokoinen sekin ja pikkuhiljaa kokonaisuuskin alkaa muuttua itselle mieluiseksi. Asumme siis vuonna -54 rakennetussa rintamamiestalossa nyt kolmatta vuotta. Minä viihdyn kotona ja se on iso asia. Tämä on ehkä ensimmäinen asunto, joka tuntuu kodilta.  

2. Kipu
Melko kaukainen asia ainakin tässä elämäntilanteessa. Kiitollinen saa olla siis siitäkin. Henkistä kipua aiheuttaa välillä huoli etenkin esikoispojasta tempauksineen mutta se kai kuuluu kasvuun. Ai oho, unohdin selkäkipuni, jonka takia joudun todennäköisesti kouluttautumaan uudelleen. Miten niin arkipäivää? :D Otettakoon sekin mahdollisuutena kääntää yksi uusi lehti elämässä.

3. Syksy
Mulla on selkeästi viha-rakkaussuhde syksyyn. Pidän lämpimästä, joten syksy muistuttaa vääjäämättä talven *hrr* tulosta. Kesän loppu tuntuu aina tulevan liian nopeasti. Olen kuitenkin syntynyt syksyllä ja joku hassu tunne tavoittaa minut syksyiltaisin, etenkin silloin, kun sataa vettä. Syksyssä on sellaista taikaa, mitä ei ole muissa vuodenajoissa.

4. Perhe
Maailman tärkein asia. En tietäisi elämästä mitään, jos minulla ei olisi noita ihania lapsia. En tietäisi elämästä mitään, jos minulla ei olisi tuota ihanaa kumppania. On ihanaa olla osa tätä perhettä. <3

5. Raha
Lotottiin sitten jättipottia mekin, kuten muutama muukin suomalainen. Nyt, kun jäin hoitovapaalle, saa rahajuttuja laskeskella taas ihan uuteen uskoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ensin mietitään se, mikä on tärkeintä ja sitten järjestetään tilanne sen mukaan. Kun ei olla mitään pohattoja, asiaa on turha vatvoa - mietitään ennemmin, missä asioissa ollaan rikkaita. :)

Taidemaalarina kerran vuodessa

Maalasin tuossa "joutessani" taulun. (Tosiaan, ihan kun ei koskaan mitään muuta tekemistä olisi. :D ) Tai siis en ihan omasta päästäni maalannut, vaan mallina toimi Sami Korkiakosken "Happy Lucky Me". Koska olen sen verran anti-taiteilija, en saanu taulusta samannäköistä mutta ei kai se ole ihan tarkoituskaan. Tai tarkemmin ajateltuna minähän sen määrittelen, mikä se tarkoitus loppujen lopuksi on. :D

Eli siis ruokailuhuonetta koristaa uusi taulu, vaihtelu virkistää. Ja ruokailuhuonekin vaihtoi väriä tässä reilu viikko sitten iiiihan valkoiseen. Tykkään. <3 (Tosin puolipaneelit saisivat muuttaa vaikka naapuriin mutta nyt on vaan pakko kestää toistaiseksi. Vois olla kauheemminkin asiat.)

Elämäni eläintarhassa..

En ole juurikaan eläinihminen. Tuntuu, että elämä on helpompaa, kun ei olisi (vielä lasten lisäksi) eläimiäkin huolehdittavana. Jotenkin silti kummassa eläinten lukumäärä meillä vaan lisääntyy, ilman että ehdin kissaa sanoa. Noh, allergiani vuoksi kissaa eikä muitakaan suurempia karvaeläimiä meille tule, sentään.

Keväällä meille muutti "Letku", Brasilian sateenkaariboan poikanen. Nyt se on kasvanut jo hurjasti ja täysikasvuisena siitä tulee noin parimetrinen. Juu, en osaa vielä kuvitellakaan. Sen jälkeen meille muutti rottapariskunta, fiksuimmat arvaavat varmasti mitä varten. Ennestäänhän meillä on kääpiökani Söpö ja eilen, kuin ohimennen, Toni kantoi kotiin toisen brassin. Ihan pikkuruisen, vajaa kahden kuukauden ikäisen. Se on muuten suloinen. Ja edelleenkään, en osaa kuvitella aikaa, jolloin meillä on kaksi täyssikasvuista käärmettä. :D
Terraarioasia on myös sellainen joka rassaa minua (ja sen myötä myös miestä), koska ulkonäöllisesti en diggaa niistä, joten saa viilata aivan hurjasti, jotta siitä saisi mahdollisimman vähän ruman näköisen.

Sinällään hyvin mielenkiintoisia eläimiä nuokin, eivätkä todellakaan mitään iljettävän limaisia tai tahmaisia vaan ennemmin silkkisen viileitä käsitellä. Älkää välittäkö tuosta karmeasta tuhkakupista, se on väliaikaisesti terrassa toimittamassa vesiastian virkaa. -.-
Tällaista täältä "Käärmeiden Innosta" tällä kertaa. Sisustelu jatkukoon, niin terraariossa kuin sen ulkopuolellakin.

Muru Murmelsson

Aika (kuten muuten myös Neve) menee niin lujaa, aivan liian lujaa. Luovutin äitiyslomastani kaksi viimeistä viikkoa isukille, jotta hän saa pitää kunnon isäkuukauden. Itsehän tässä kesälomailen työstäni viitisen viikkoa, jonka jälkeen siirryn hoitovapaalle.

Neve kehittyy hurjaa vauhtia. <3 Pieni misunen hän on edelleenkin mutta auta armias, tuosta tytöstä ei puutu niin mitään. 8kk mitat olivat jotain 6650g ja 65cm. Sirpukka kirpukka on seisonut jo hyvän aikaa ja tälläkin hetkellä treenaa puntissani, vain vähän yhdellä kädellä pitäen, tietenkin. Eilen kiipesi Pampers-laatikkoon ja ihmettelin, mitä natisee, kunnes menin katsomaan. Toinen jalka oli jo laatikossa, toinen laatikon reunalla ja tilanne oli sellainen, ettei päässyt siitä mihinkään kaatumatta. Menin siis ja pelastin. Katsokaa nyt noita kuviakin..

Välillä muistelen sitä tunnetta, kun odotusaikana mietin, kuka uusi tulokas voi olla? Nyt katson tyttöäni ja kaikki on niin selvää. Juuri hän, juuri tuo luonne. Vaikka olenkin nähnyt vasta osan hänen luonteestaan ja olemuksestaan, tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina.

Pikkuhuoneen projekti

Kun istuskelen tässä soffalla, avautuu edessäni näkymä suoraan "pikkuhuoneeseen". Se on ollut tähän asti huone, jossa kuivataan pyykkiä, säilytetään rompetta; jonne kannetaan kaikki, mille ei tiedetä vielä paikkaa. Murheenkryyni suoraansanottuna. Taloa ennen hallinneet mäntylistat olivat tuolla vielä paraatipaikalla, tehden huoneesta tunkkaisen. Hetki sitten minuun iski (viimein) innostus ja huoneessa alkoi tapahtua. Kuvat kertovat sen ehkä parhaiten:

Komeroissa oli mäntyä myös ihanaisilla saunanovinupikoilla varustettuna <3. Verholauta mäntyä, lattia- ja nurkkalistat mäntyä. Omnomnom.

 

Jostain tuli idea maalata oikeanpuolimmainen seinä mustaksi, siispä tuumasta toimehen. Maalata pläjäytin myös äitipuolelta saamani Lundian hyllyt valkoiseksi, olivat muuten mäntyiset nekin. Huone on nyt sipistelyjä vaille valmis ja näyttää tältä:

Terkut laiskalta bloggaajalta

Kesä menee hirveää vauhtia eteenpäin ja koulun (sekä eskarin) alku häämöttää. Tuntuu, ettei ole oikein ollut aihetta bloggailla - muiden blogeja olen lukenut inspiraatiomielessä sitäkin hartaammin. Kotosalla ollaan saatu jotain uuttakin aikaan, lupaan blogata siitä hmm.. kahden viikon sisällä. :P

Nauttikaahan lämmöstä! <3

Pimp my syöttötuoli

Joko kerroin, että sain äitienpäivälahjaksi maaliruiskun? Sellainen pieni, näppärä huonekalujen maalaamiseen, Bosch pfs 55. Pojilta jäänyt syöttötuoli pääsi siis testikappaleeksi ja piru vie, taidan alkaa maalariksi. :D

Ennen syöttis oli tuollainen kirsikanvärinen..

Nyt sama jakkara kantaa ylpeänä uutta sävyä, nimeltään Barbie, muuten. :D


Sen voin sanoa, että helpompiakin aloituskohteita olisi voinut olla mutta pääsinpähän käsiksi ruiskun sielunelämään ja jatkohommat tulevat olemaan huomattavasti iisimpiä.

Täydellinen äitienpäivälahja! :D

Eskari

Syksyllä se alkaa sitten Josellakin arkinen aherrus. Tänään käytiin tutustumassa paikkoihin ja kivalta vaikutti. :)

Ei mennyt pääsiäisruohon kasvatuskaan ihan kuin Strömsössä..

Okei, mä ainakin yritin. Eilen tajusin, että pääsiäinen on ikäänkuin käsillä ja nää ohrat ei jotenkin nyt vaan lähteneet putkeen. :D

What happened?! :D


Onneksi keskimmäinen muruni askarteli kerhossa oikein suloisen pääsiäispupun, jossa kasvavaa ohraa on jo useammankin kerran lyhennetty Söpön herkuksi. Kerhossa oli taiteiltu myös pääsiäistaulu. :)




Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

(Hei, jos tätä joku lukee, niin kertokaa pliis, onko tämä fontti vaikealukuinen?)

Kuntokuuri

Urheiluhan on ihanaa, vai mitä? Pakko myöntää, etten ihan aina ole ollut sitä mieltä, jos olen vieläkään. :D Synnytyksen jälkeen kuitenkin iski kamala kytö päästä pikkuhiljaa omiin mittoihin ja vauhti vaikuttaa ihan kivalta. Aloitin tällaisen tietoisen huomion kiinnittämisen ruuan laatuun helmikuun alussa ja helmikuun lopussa aktivoin jälleen salijäsenyyteni. Tällä hetkellä painoa on lähtenyt kuusi kiloa ja ehkä tuo kuntokin on vähän kohentunut.


Otin alkuun pikaboostin GFG-dieetistä; tykkäsin siitä, koska ei tarvinnut itse miettiä, mitä söisi - teki vain ohjeen mukaan. Tässä lähiviikkoina olen syönyt lähes samaa kuin muukin perhe (tulee muuten pirun kalliiksi ostaa itselleen erikseen "spesiaalijuttuja") ja paino on edelleen laskusuunnassa. Hiilareita pyrin välttelemään tai ainakin katsomaan, etten mitään ihan hötöä syö. Perusajatuksena on, että käyn kerran viikossa spinningissä ja kaksi kertaa zumbassa. Noissa on muuten hurjia eroja tehon suhteen, kuka sattuu zumbaa vetämään. :-0 Valitsin siis "rääkkizumban", jossa välillä pohkeet huutaa hoosiannaa ja tuntuu, ettei kunto riitä. Tosin johtunee siitä, ettei se riitäkään - vielä. Spinning on samanmoista, ensimmäiset kymmenen minuuttia mietin, mitä ihmettä teen siellä ja sen jälkeen alan nauttimaan siitä, koska se on kuitenkin äärettömän tehokasta.

Näillä jos ei ala persus kapenemaan, niin on kumma. Seitsemän kiloa pudotettavana ja toivon, että saavutan tavoitteeni kesän aikana; oli se sitten kesäkuussa tai elokuussa. Tsemppi on aivan kauhee, kun pakkohan tässä on alkaa miettiä ikääkin - mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi tuo kunto on varmaan nostaa ylös.
Laitan sitten kesän lopulla itsestäni fitness-kuvia tänne - not. Muhaha. :D

Korimania

Nyt on aivan pakko esitellä teille tuorein innostuksen kohde: korit. Made by Mutsi.
En siis minä, vaan äitini. Äidille kiitos. <3

Hedelmäkorina, leipäkorina, vessassa.. you name it.