En ole juurikaan eläinihminen. Tuntuu, että elämä on helpompaa, kun ei olisi (vielä lasten lisäksi) eläimiäkin huolehdittavana. Jotenkin silti kummassa eläinten lukumäärä meillä vaan lisääntyy, ilman että ehdin kissaa sanoa. Noh, allergiani vuoksi kissaa eikä muitakaan suurempia karvaeläimiä meille tule, sentään.
Keväällä meille muutti "Letku", Brasilian sateenkaariboan poikanen. Nyt se on kasvanut jo hurjasti ja täysikasvuisena siitä tulee noin parimetrinen. Juu, en osaa vielä kuvitellakaan. Sen jälkeen meille muutti rottapariskunta, fiksuimmat arvaavat varmasti mitä varten. Ennestäänhän meillä on kääpiökani Söpö ja eilen, kuin ohimennen, Toni kantoi kotiin toisen brassin. Ihan pikkuruisen, vajaa kahden kuukauden ikäisen. Se on muuten suloinen. Ja edelleenkään, en osaa kuvitella aikaa, jolloin meillä on kaksi täyssikasvuista käärmettä. :D
Terraarioasia on myös sellainen joka rassaa minua (ja sen myötä myös miestä), koska ulkonäöllisesti en diggaa niistä, joten saa viilata aivan hurjasti, jotta siitä saisi mahdollisimman vähän ruman näköisen.
Sinällään hyvin mielenkiintoisia eläimiä nuokin, eivätkä todellakaan mitään iljettävän limaisia tai tahmaisia vaan ennemmin silkkisen viileitä käsitellä. Älkää välittäkö tuosta karmeasta tuhkakupista, se on väliaikaisesti terrassa toimittamassa vesiastian virkaa. -.-
Tällaista täältä "Käärmeiden Innosta" tällä kertaa. Sisustelu jatkukoon, niin terraariossa kuin sen ulkopuolellakin.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti