23. syyskuuta 2009

Jotain meistä..

Haksahdin sitten minäkin tähän bloggaamisen maailmaan aikani muiden blogeja luettuani. Noh, kerrottakoon täten jotain meistä..

Minä olen siis Mari, 32-vuotias kahden pojan äiti. Leipätyökseni ajan kuorma-autoa, kavereiden kesken jaan tavaraa. (Kaksimieliset repivät tästä oivaa huumoria ;P) Työstäni pidän kovin, vaikka se välillä vähän rankkaa onkin. Huumorintajuinen ja rento työyhteisö kuitenkin se, miksi työssäni viihdyn. Lisäksi työtä saa tehdä melko itsenäisesti ja suunnitella hommansa ja ajojärjestyksensä, kunhan ottaa tietyt asiat huomioon. Unelma-ammatti, sitä tuo autoilu minulle on. <3

Pojat.. Jose pyörii parhaillaan tiukan uhmiksen kourissa - välillä on hykerryttävää ja välillä raivostuttavaa seurata, kun toinen ei itsekään tiedä mitä haluaa, mutta silti pitää kiukuta. Poika on niiiin tullut äitiinsä. ;) Hyvä huumorintaju, lyhyt pinna mutta muuten oikein aurinkoinen luonne. En malta odottaa murrosiän yhteenottoja..
Joni taas on äidin herkkis. <3 Juuri eskarin aloittanut, välillä jo niin ison tuntuinen poika. Elämä on jatkuvaa taistelua; Turtleseja, Bakuganeja, Bionicleja.. you name it. Mä olen niin luotu poikalasten äidiksi, saa nähdä mitä tapahtuu, jos joskus tytön saisin. :D
Tonin poika Jimi taas tuntuu niin helpolta näihin omiin verrattuna. Yhdessä ollessaan pojat tosiaan lyövät "viisaat" päänsä yhteen ja meteli on jotain infernaalista. Yllättävää itselleni on ollut se, miten paljon saa töitä tehdä, että tuollainen pieni ihminen päästää aidosti lähelleen ja millaisia tunteita myös itsestään löytää tällaisissa uusissa tilanteissa. Elämä opettaa. :)

Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: tilanpuutteeseen, joka onneksi loppuu kohta. Muutto ok-taloon häämöttää jo parin viikon päässä. Millään en malttaisi odottaa.. Sisustamista, maalaamista, remonttia, pihatöitä, halonhakkuuta, takan lämmittämistä. Ihanaa.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, Toni. <3 Kumppanini, jolla luojan kiitos löytyy hermoja kestää ailahteluitani. (Sisko muuten joskus sanoikin, että voisin hyvin olla nimeltäni Aila.. *hmm*) Kaksi vuotta tässä ollaan ukkelin kanssa toisiamme katseltu ja tultu siihen tulokseen, että hyvä tästä tulee. Kun ei etsi, löytää. Niin meille kävi ja hyvä niin. <3

3 kommenttia:

  1. Heti täälä ja aion tulla jatkossakin, halusit tai et =D

    VastaaPoista
  2. Ailalla oma blogi, onpas modernia! ;)

    VastaaPoista
  3. Vierailkaa ihmeessä, onpahan täälläkin sit jotain elämää.. Ercin blogissa mä kävinkin jo kuolaamassa :P

    VastaaPoista

 
Free Hit Counter