26. syyskuuta 2009

Kun kaikki suoraan sanottuna kusee

Tiedättehän päivät tai kaudet, kun kaikki suomeksi sanottuna kusee? Tässä parina päivänä on ollut vähän sellaista fiilistä ilmassa.

Eilinen alkoi näyttää todellisen karvansa, kun sain työpäivän päätteeksi tietää, että toissä tehdään uudelleenjärjestelyjä. Saas nähdä miten äijän (ämmän) käy ja töitä riittää. Kotiin tultuani alettiin tekemään ruokaa - karppipizzaa ja suklaa-kookoskakkua, karppiherkkua sekin. Ei olisi pitänyt ahnehtia: onnistuin polttamaan uunissa

pizzapohjan
muffinssit
kakun

Kaikki vuorollaan.

Kesken hommien poikien isä soitti, ettei pääse iltalaivaan Ruotsissa eikä voi ottaa poikia lauantaina, mikä oli alkuperäinen suunnitelma. Toivoin pääseväni pakkaamaan, mikä olisi hivenen helpompaa, kun ympärillä pyörisi vain yksi lapsi kolmen sijaan. Pöh, siinähän unelmoin.

Lisäksi minulla on silmätulehdus, joka ei ala talttua tällä toisellakaan kuurilla eli ensi viikolla on näillä näkymin reissu KYSiin, koska Varkaudessa ei ole päivystävää silmälääkäriä. Tuskaa.

Ja sitten se, miksi kirjaimellisesti alkoi tuntua siltä, että homma kusee. Pojat menivät äsken päikkäreille ja Joni hetken päästä ilmoittaa, että hänen peittonsa on märkä. Nuorempi kullannuppuni, tämä älyn riemuvoitto, oli päättänyt ilmeisesti hauskuttaa Jimiä ja oli pissinyt Jonin peitolle.

Vahingossa.

Pikkarit eivät olleet kastuneet, koska ne oli ehditty laskea alas.
Eli vahingossa?

Huoh. Antakee armoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
Free Hit Counter